Harmaapäätikka on harvalukuinen tikkalaji Suomessa ja se erottuu näyttävällä höyhenpuvullaan muista tikkalajeista.
Tikat
Tikat (Picidae) kuuluvat tikkalintujen lahkoon (Piciformes) ja ovat tunnettuja periksiantamattomasta puiden koputtelustaan sekä näyttävästä höyhenpuvustaan. Suomessa pesii 7 tikkalajia, jotka kuuluvat viiteen eri sukuun. Suurin tikkamme on vaikuttava palokärki (Dryocopus martius), jonka voimakkaat koputukset kaikuvat metsissä, kun taas pienin laji, pikkutikka (Dryobates minor), on vain varpusen kokoinen naputtelija.
Palokärki on Suomen suurin tikkalaji ja sen yleensä kuulee ensin, ennen kuin näkee. Palokärjen rummutus on erittäin erottuva ja kova nakutus, jonka avulla lintu on helppo paikantaa.
Pikkutikka on Suomen pienin tikkalaji ja se onkin sen paras tuntomerkki. Pikkutikka on suunnilleen varpusen kokoinen, joten se todella on nimensä veroinen. Toinen hyvä tuntomerkki on se, että pikkutikalla ei ole alapuolella ollenkaan punaista väriä, kuten taas valkoselkätikalla on.
Valkoselkätikka on näkynyt muutamiakin kertoja Helsingissä, mikä on aina kiva bongaus, sillä valkoselkätikka on uhanalainen Suomessa. Valkoselkätikka suosii vanhoja lehtimetsiä, joissa on paljon lahopuita ja lahovikaisia runkoja. Nämä metsät tarjoavat sille ravintoa ja pesimäpaikkoja.
Tikkalajien elinympäristöt ja käyttäytyminen
Tikat ovat erikoistuneet elämään metsissä, joissa on runsaasti laho- ja elävää puustoa. Ne ovat korvaamattomia luonnon arkkitehtejä, jotka hakkaavat puihin koloja ravintoa etsiessään ja pesiäkseen. Nämä kolot tarjoavat kodin myös monille muille metsän eläimille.
Käpytikka (Dendrocopos major) on Suomen yleisin tikkalaji ja tuttu näky monille lintuharrastajille. Harvinaisempia ovat esimerkiksi valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) ja harmaapäätikka (Picus canus), jotka vaativat erityisen suojeltuja elinympäristöjä selviytyäkseen.
Tikat ruokailevat pääasiassa hyönteisillä, mutta lajit kuten käpytikka hyödyntävät myös siemeniä ja marjoja. Talvisin tikat saattavat ilmestyä lintulaudoillekin lintubongareiden iloksi.
Tikkojen valokuvaus ja havainnointi
Tikkojen kuvaaminen vaatii tarkkaa havainnointia ja luonnon tuntemusta. Näiden lintujen liikkeitä on helpoin seurata niiden kuuluisaa koputusta kuuntelemalla. Pääset myös helposti esimerkiksi palokärjen jäljille katselemalla puiden runkoja - Palokärki nakuttaa tehokkaasti rungon paljaaksi. Parhaiten tikat tavoittaa keväisin soidinmenojen aikaan, jolloin niiden rummutukset ja huudot kantautuvat kauas, mutta tikkoja tapaa kyllä aika hyvin koko vuoden ympäri.
Tikkojen merkitys Suomen luonnossa
Tikat ovat keskeisessä roolissa metsien ekosysteemissä. Ne pitävät hyönteiskannat kurissa ja rakentavat koloja, jotka toimivat turvapaikkoina muille linnuille ja nisäkkäille. Valitettavasti elinympäristöjen häviäminen uhkaa monia tikkalajeja, joten niiden suojelu on tärkeää metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi.