Lintukuvaus – Bird Photography
Suomi ja lintukuvaus sopivat hyvin yhteen. Uljas merikotka on vaikuttava näky tai oletko nähnyt, kun nuolihaukka iskee saaliiseensa?
Pikkuruiset peukaloiset ja nopeat hippiäiset voivat jäädä monelta huomaamatta, vaan täällä ne näkyvät.
Automaattitarkennus ja kohteenseuranta ovat avainasemassa. Omassa Sony A7 IV:ssa käytän asetuksia: Continuous AF, Bird Eye, Tracking Spot M ja esimerkiksi AUTO ISO.
On kuitenkin tilanteita, joissa DMF-tarkennus tulee kyseeseen.
Riippuu toki hieman missä kuvaat lintuja, mutta kyllä pitkällä polttovälillä oleva teleobjektiivi on melko ehdoton. Erityisesti jos kuvaat lintutornista.
Kannattaa huomioida, että joskus tilanne voi yllättää ja lintu voi tulla lähellekin. Tällöin tarvitaan telen pienempääkin polttoväliä.
Itse käytän tällä hetkellä Sony G OSS 200-600mm. Sen arvostelun voit lukea tästä.
Lintukuvauksessa kuvaajan tärkein ominaisuus on maltti. Parhaaseen lopputulokseen pääset olemalla mahdollisimman huomaamaton ja se voi vaatia monia tunteja paikallaan oloa.
Alkuun, kun menet metsään, voi metsä vaikuttaa ”tyhjältä.” Linnut reagoivat todella herkästi rasahduksiin, liikkeeseen sekä vaikkapa housujen kahinaan. Valitse joku hyvä paikka ja ole siinä hiljaa. Voit huomata lintujen tulevan esiin.
Suosittelen perehtymään lajeihin ja opettelemaan niiden elintapoja. Näin opit itse myös lisää ja vältät häiritsemästä kuvauskohteitasi.
Toinen hyvä idea on suunnata lähimmälle lintutornille tai vaikkapa luonnonsuojelualueelle. Ota tällöin selvää alueen säännöistä.
Ajatuksia lintukuvauksesta
Lintukuvaajan arjesta
Lintukuvaus on mielestäni haastavimpia valokuvauksen muotoja.
Lintukuvaajan tulee tuntea kohdelajinsa elintapoja, joskus erittäin tarkastikin, jottei kuvattava kohde häiriinny tai jopa kuole. Tämä korostuu erityisesti, kun kuvataan pöllöjä.
Lisäksi lintukuvaajan tulee sietää ankariakin olosuhteita, kuten purevaa pakkasta tai vielä purevampia hirvikärpäsiä sekä punkkeja.
Avainasemassa on myös tylsyyden sietäminen, tosin itse en koe tylsäksi puunrungolla istumista ja metsän tarkkailua. Mutta kieltämättä paikan vaihtaminen tulee mieleeni, kun istumista on kestänyt vaikkapa viisi tuntia, eikä linnuista näy nokkaakaan.
Lintukuvaajan tulee sietää myös epäonnistumisia. Kun unelmiesi lintu ilmestyykin kaiken tämän jälkeen, mutta kuva ei onnistukaan; Väärä valotus, väärä suljinaika, väärä polttoväli – Haukka lentää niin nopeasti ohi, ettei siihen ehdi reagoimaan.
Seuraavaa tilaisuutta ei välttämättä koskaan tule, vastaavaa tilannetta ei ikinä kohtaa.
Mutta se onnistuminen voittaa tämän kaiken. Se, kun olet onnistunut piiloutumaan metsään niin, etteivät linnut huomaa sinua.
Se, kun kanahaukka ilmestyykin eteesi. Se, kun osaat ottaa siitä haluamasi kuvan.
Siksi sivuillani lukee ”Lintukuvaus – Sisulla ja taidolla.”
Lintukuvausta Suomessa
Olet onnekas – Suomi tarjoaa lintukuvaukseen loistavat olosuhteet.
Lintulajeja on paljon, Birdlife Suomen mukaan ”Suomessa on 31.12.2024 mennessä havaittu hyväksytysti 496 luonnonvaraiseksi luokiteltua lintulajia.” Vastaavasti esimerkiksi Yhdysvalloissa luku on 900. Kun miettii kuitenkin läänin kokoeroa, pärjää Suomi aika hyvin.
Kuitenkin on mainittava, että Suomen luonnontilaisten metsien tilanne on huono ja konkreettinen ero lajistojen välillä on huomattava, kun verrataan luonnontilaista metsää talousmetsään.
Vastaa