Luontokuvaus – Milla Rannila

Kamera-asetukset lintukuvauksessa

Lintukuvaus on kiehtova, mutta haastava valokuvauksen laji, joka vaatii perehtymistä lintuihin ja oikeiden kamera-asetusten hallintaa.

Olitpa kuvaamassa kahlaavia jalohaikaroita tai tallentamassa nuolihaukkojen nopeatempoista lentoa, oikeat asetukset voivat tehdä eron keskinkertaisen ja upean kuvan välillä. 

Tässä oppaassa on muutamia vinkkejä lintukuvaukseen. Käsitellään tärkeimmät kamera-asetukset lintukuvaukseen, suljinajasta tarkennukseen ja sarjakuvaukseen.

Nämä ovat omia huomioitani sekä kasa opittuja juttuja. En ole itsekään mikään kaikkitietävä kamera- tai lintutietäjä, mutta jotain on jäänyt silti mieleen.

Suljinaika ja lintukuvaus: Nopea vai hidas?

Suljinaika määrittää, miten liike tallentuu kuvaan.

• Nopeasti liikkuvat linnut: 

Valitse lyhyt suljinaika, kuten 1/1000s tai nopeampi, jotta liike pysähtyy. Tämä on erityisen tärkeää lennossa olevien lintujen siiveniskujen tallentamisessa.

Muista, että mitä nopeampi suljinaika, sitä enemmän valoa tarvitaan kuvien onnistumiseen. Hämärässä tilanteessa ISO-arvoa voi joutua nostamaan ja mitä suurempi ISO-arvo, sitä enemmän kohinaa kuvaan tulee.

• Hitaammat tai paikallaan olevat linnut: 

Käytä hitaampaa suljinaikaa, kuten 1/250s–1/500s. Tämä sopii suurille, yleensä kömpelömmille linnuille tai linnuille, jotka ovat paikoillaan. Huomioi kuitenkin, että myös paikallaan oleva lintu voi käännellä vaikkapa päätään nopeammin.

ISO-asetukset ja lintukuvaus: Tasapaino valon ja laadun välillä

ISO-asetuksilla säädetään kameran valonherkkyyttä. Mitä suurempi ISO-arvo, sitä enemmän kuvaan saadaan valoa, mutta sitä enemmän kuvaan tulee myös kohinaa.

Kirkkaissa olosuhteissa käytä alhaista ISO-arvoa, kuten ISO 100–400, vähentääksesi kohinaa ja maksimoidaksesi kuvanlaadun ja vastaavasti hämärässä tai pilvisessä säässä suurempia ISO-arvoja.

Oma asetus hyvin usein on automaattinen ISO.Voit käyttää automaattista ISO-toimintoa ja rajata suurimman ISO-arvon estääksesi liiallista kohinaa.

Käytän tätä toimintoa oikeastaan aina liikkuessani metsässä, sillä yllättäviä tilanteita tulee todella usein. Tämä onkin ainut asetus, jonka kamera määrittää puolestani.

Aukko (F-Stop): Kohteen ja taustan hallinta

Aukko vaikuttaa valon määrään ja syväterävyyteen ja se on erittäin tärkeä kameran asetus. Tästä voit lukea lisää Digikuvan oppaasta.

• Laaja aukko (pieni F-luku): Käytä esim. F4 tai F5.6, jotta kohde erottuu terävänä ja tausta sumenee. Tämä luo upean bokeh-efektin.
• Pienempi aukko (suurempi F-luku): Jos taustalla on mielenkiintoisia yksityiskohtia, kokeile pienempää aukkoa (esim. F8–F11) saadaksesi enemmän syväterävyyttä.

Polttoväli

Polttovälillä tarkoitetaan etäisyyttä kuvakennon ja linssin välillä ja se ilmoitetaan millimetreissä. Esimerkiksi Sony G OSS 200-600mm.

Ihmissilmän polttoväli on 50mm, jolloin 50mm objektiivilla saadaan luonnollisin polttoväli ilman vääristymiä.

Suosittelen pitkää polttoväliä, vähintään 300mm lintu- ja luontokuvaukseen, mutta suosittelen vielä enemmän 600mm polttoväliä.

Monesti kuitenkin olen tarvinnut myös telen alinta polttoväliä 200mm, joka on myös joskus ollut liikaa, kun kohde onkin tullut todella lähelle. Tämä kannattaa myös huomioida, joskin tälläiset tilanteet ovat harvemmassa.

Suosittelen myös hankkimaan objektiivin, jossa on kiinteä zoom. Tämä tarkoittaa sitä, että objektiivi pysyy aina tietyn mittaisena, eikä siinä liiku mikään, kun zoomaat. Tällöin kuvauskohde häiriintyy huomattavasti vähemmän ja muutenkin objektiivin toiminta on varmempaa.

Monissa objektiiveissa paras kuvanlaatu saavutetaan hieman ennen maksimaalista polttoväliä. Testaamalla löytyy monesti se oman telen paras ”sweespot.” Sama asia objektiivin aukon kanssa – Paras terävyys löytyy kokeilemalla.

Pitkän polttovälin käytössä huomioi valon tarve: Mitä pidempi polttoväli, sitä enemmän valoa ja vakaata kättä tarvitaan. Suosittelen ehdottamasti jalustan hankkimista, jalustoista voit lukea täältä.

Tarkennus: Aina oikeassa kohdassa 

Tarkennuksen onnistuminen on ratkaisevassa osassa luonto- ja lintukuvausta. Jokainen kuvaaja tietää tunteen, kun kameran automaattitarkennus keskittyykin linnun sijasta vaikkapa taustaan.

Automaattitarkennukselle on kamerakohtaisia asetuksia hyvin paljon. Omassa Sony A7 IV:ssa on monenlaisia kohteenseurantamahdollisuuksia, kuten linnunsilmän löytäminen ja sen seuraaminen.

Tälläinen asetus ei kuitenkaan välttämättä ole se paras, kun esimerkiksi kuvataan lentäviä lintuja. Tai, kun kohde onkin risukon takana. Eikä se myöskään välttämättä ole paras silloin, kun lintuja on paljon.

Tarkennuksen herkkyyttä kannattaa myös säätää tilanteen mukaan; Esimerkiksi halutaanko, että kamera koittaa etsiä uutta kohdetta hyvin herkästi (Lintu oksien takana) vai halutaanko, että kamera seuraa kohdetta, kuin liimattuna. (Lentävä lintu.)

Tämän lisäksi on monia tarkennus/kohteen-seurantakuvioita, kuten Wide, Center, Spot jne. Myös näihin kannattaa perehtyä ja kokeilla eri tilanteissa eri asetuksia, jolloin löytyy se paras. Mutta pääsääntöisesti tässäkin: Nopeasti liikkuvalle kohteelle on eri asetukset, kuin paikallaan olevalle kohteelle.

• AF-C (jatkuva tarkennus): Suositeltu lintujen liikkeen seuraamiseen, kuten lennossa oleville linnuille.
• Manuaalitarkennus: Hyödyllinen, jos automaattitarkennus ei pysty kohdistamaan kohteen silmiin tai tarkennus toimii muuten epäluotettavasti. Voit myös käyttää näiden kahden menetelmän yhdistelmiä, kuten DMF:ää, jolloin kamera löytää kohteen nopeasti, mutta sinä teet viimeisen silauksen tarkennukseen manuaalisesti.

Sarjakuvaus: Älä missaa hetkeä

Lintujen liike on arvaamatonta ja todella nopeaa, joten sarjakuvaus on lähes välttämätön:

• Nopea sarjakuvaus: Valitse kamera, jossa on korkea sarjakuvausnopeus (esim. 10 kuvaa/s) ja riittävä bufferointikapasiteetti. Bufferointiaika on siis se aika, mitä kamera pystyy kirjoittamaan muistiin ilman, että kuvaus keskeytyy. Myös muistikortin kirjoituskyky vaikuttaa tähän.
• Mekaaninen vs. elektroninen suljin: Mekaaninen suljin tarjoaa luonnollisemman kuvaustuntuman, mutta elektroninen voi olla nopeampi. Elektroninen suljin voi myös aiheuttaa ”rolling shutter” -ilmiön, mikä ei ole toivottavaa.

Bonusvinkki: Ennakoiva kuvaaminen

Lintujen käyttäytymisen ymmärtäminen auttaa ennakoimaan hetkiä. Esimerkiksi vesilinnut osoittavat usein merkkejä ennen lentoonlähtöä, kuten siipien sukiminen ja pään nykiminen. Tämä on monesti avain parempiin kuviin.

Itse en käytä pre-shot-ominaisuuksia juurikaan, sillä tällöin kamera päättää puolestasi kuvaamisesta ja tämä myöskin voi aiheuttaa bufferointikapasiteetin yllättävän täyttymisen.

Kuvanvakautus

Kuvanvakautuksia on sekä kameranrungoissa, että objektiiveissa. Nimensä mukaisesti kuvanvakaaja pyrkii pitämään kuvan vakaana, vaikka käytössäsi olisikin teleobjektiivi. Lisää tästä Digikuvan oppaassa.

Monesti homma menee niin, että käyttämällä samaa merkkiä olevaa runkoa ja objektiivia saadaan maksimihyöty kuvanvakautuksesta.

Lopuksi

Lintukuvaus on yhdistelmä teknistä taitoa ja luovaa ilmaisua. Oikeilla asetuksilla ja varusteilla on mahdollista saada tallennettua unohtumattomia hetkiä hieman suuremmalla onnistumisprosentilla.